lauantai 22. syyskuuta 2012
Ne laulavat
Pilvi on laskeutunut suutelemaan maata. Sen kosteat langat kieppuvat hennossa tuulessa kuin käsivarret, jotka ovat olleet liian pitkään yksin. Usvaisella kankaalla, hattaraisen täkin alla on tyttö. Valvoo suurin silmin, kun mielensä tekee matkaa muistojen poluille. Oksalla keinuvat mökit. Toinen ilolle, toinen surulle. Polkunsa varjopaikoista tyttö poimii käteensä surusiipisiä lintuja, lähettää tummaan mökkiin. Ja aurinkoniityiltä tyttö kerää käsivarrelleen kultasiipisiä lintuja, lähettää toiseen mökkiin. Ja kun linnut on poimittu, yksitellen jokaista silitelty; ne muuttavat mökkeihinsä. Laulavat. Murheetkin.
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanasti usvatäkin alla.
VastaaPoistaIhastuttava
Kiitos ihanasta kommentista. <3
PoistaTillyn kokemuksiin voin itsekin samaistua. Jokaisessa tytössä ja naisessa varmaan asuu sisällä sellainen pikku Tilly, tavalla tai toisella. Minussa aika vahvastikin. Ihanaa luettavaa. Kirjaksi valmista ainesta olisi kyllä ihan semmoisenaan. T.Ritva
VastaaPoistaLämmin kiitos ihanasta, kannustavasta palautteesta Ritva.
Poista