maanantai 3. syyskuuta 2012
Taivaan alla
Tyttö on vetänyt ylleen nurmennukkapeiton. Silmät ovat kaksi avonaista sinivetistä kaivoa; ottavat vastaan taivaan vedet pisaran kerrallaan; mitään näkemättä, mitään juuri nyt surematta. Sade on lempeä ja pilvi viistää niin maata, että kirkkaan helmen matka kalpeaan poskeen on vain aavistuksen lyhyt tovi. On kuin jokin vain kevyesti hipaisisi, silittäisi tulevienkin murheiden varjon kasvoilta pois. Syksyn harmaiksi maalaamat koiranputket kohottavat päätään, katsettaan. Ovat nekin hetken, tytön kanssa, tulevan talven pelkoa vailla.
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.