Korpimetsä huojuu. Saniaiset soittavat haikeaa sävelmää. Jokainen puu, pensas, kasvi on lähettämässä maailmalle lapsensa, pienet siemennyytit. Maan ja ikävän tuoksu tulvii poluilla. Tyttö on painanut aikaa sitten uuvahtaneelle, harmaantuneelle puunrungolle päänsä. Lappeellaan lepäävä puuvanhus on sammalen, jäkälän, kääpäpoikueen koti. Matkaajan jalan, pään pielus. Se on kohta, jossa kukaan ei itsesi lisäksi kysy sinulta mitään. Se on kohta, jossa riittää, että on. Ja niin on hyvä. Hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.