maanantai 31. joulukuuta 2012

Kahta asiaa hän toivoo, kahta eniten


Vanha vuosi on, tässä vaiheessa, kansistaan jo hiukan rispaantunut kirja. Sen sivut pursuavat kuvia, tekstiä, tuoksuja. Hetkiä. Joidenkin sivujen kulmat on taitettu pienille kolmioille. Merkitty palattavaksi, kuljettavaksi uudelleen. Muisteltaviksi. Mutta tänään. Tänään viimeistä sivua, viimeisiä tyhjiä rivejä kulkee pehmeäkärkinen lyijykynä. Viimeinen lause tulee päättymään kolmeen pisteeseen jatkuakseen sitten uuden kirjan vielä koskemattomilla uudelta tuoksuvilla sivuilla.

Vaan mitä kirjoittaa tyttö vuoden viimeiselle sivulle? Mitä tulevalta toivoo? Menneeseen vuoteen hän luo katseensa ja kiittää sen vaiheista. Kiittää hetkistä, jotka täytti nauru ja jotka näyttivät elämän kauniin puolen. Kiittää hetkistä, joita kyyneleet sumensivat. Ne opettivat etsimään merkityksiä, löytämään valon lähteelle. Kiittää hetkistä, jotka opettivat, opastivat. Antoivat.

Kahta asiaa hän toivoo tulevalta, kahta eniten. Että jaksaisi aina hämmästyä, ihmetellä maailmaa. Sen valtavaa kauneutta ja monimuotoisuutta. Elämää. Ja että osaisi olla myrskyn edessä tarpeeksi vahva, mutta lähimmäisen rinnalla tarpeeksi pieni.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joululintu



Joululintu hopeasiipi
kuurahuntupää

kaitse minuun vähän
sitä lasta joka
kerran olin

© Tupasvilla

perjantai 21. joulukuuta 2012

Revontulivedoksia


Tyttö odottaa joulua saapuvaksi. Kasvoilla leikittelee lumisten kiteiden tanssi, viehko valo. Hän on istunut mittaamattoman ajan hankisella istuimella katse ylös luotuna. Katsellut, kun taivaan tulet ovat tanssineet sinimustalla sametilla, luoneet vedoksen toisensa perään monivärisellä siveltimellä. Ollut täynnä ilomieltä. Odotusta. Ja joulu. Se tulee, kun sydän on valmis. Levollinen. Avara. Vastaanottavainen. Kun sen rakosiin hiipii hyppysellinen lapsekkuutta ja suuri annos rauhaa. Mielenrauhaa. Tunnetta, ettei ole kiire. Ei kiire yhtään mihinkään. Ojenna siis kätesi kuten tyttö.

torstai 20. joulukuuta 2012

Voi siellä satuhevosella ratsastaa


On unessa kaunis, kaunis maa. Se villiruusuniittyjä kasvattaa. Voi siellä satuhevosella ratsastaa. Ja taikasauvaa kun heilauttaa, kukat kaikki päitään kohottaa. On siellä lampi sininen. Ja lammessa flamingo pitkäsäärinen. Siellä puiden latvukset ylös pilviin kohoaa, tähtiäkin kai öisin tavoittaa. Istuu oksalla pöllövanhus mahtava, sen kuulemma on viisaalta näytettävä. Se pyöreitä lasejaan kohottelee ja suurta kirjaa selailee, itsekseen hymähtelee. Ja kaiken sen, voi nähdä tyttö selästä siivekkään hevosen.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Ihmeelliset pienet harsoenkelit


Taivaalla leikittelevä tuuli, talven ankarakasvoisen puhurin tytär, yksittäistä pilveä edessään kuin kesäleikeistä unohtunutta saippuakuplaa puhaltelee. Talvimaisema on kangas, jonka luonteeltaan ailahtelevainen säiden valtias maalaa joka päivä uudestaan. Sillä kankaalla, sen nietosmättäällä istuksii tyttö. Istuksii kuin lapsi, joka ihmettelee lapaselleen leijuneiden hiutaleiden säännönmukaista täsmällisyyttä ja toivoo, etteivät ne ihmeelliset pienet harsoenkelit sulaisi, kuten ne lämpimässä tekevät. Vastasatanut pakkaslumi. Miten se on untuvaista! Se kinostelee maisemassa. Kaikkein lämpimimpiä linnun höyhenistä ovat kehoa lähimmät, pienet untuvat. Ja maalla. Sillä on paksu untuvatäkki yllä. Sen alla se uinuu ja näkee unta keväästä.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Lumista pyryä on sen viitta, taivaan loimuavia tulia sen katse


Joulu lähestyy harmaissa villahuopikkaissaan, potkuttelee hiljalleen maita ja mantuja kelkallaan eteenpäin. Lumista pyryä on sen viitta, taivaan loimuavia tulia sen katse. Ja silmät kuin hopeaiset ikivanhat, kaiken nähneet tähdet. Sydän hellä, viisas. Lapsenmielinen. Aikojen, matkojen takaa se saapuu. Saapuu kuten ennen. Ja niin nousee jälleennäkemisen riemuisaan tervehdykseen paksun rukkasen peittämä käsi. Ja toinen. Ja jokin kaikessa eläväisessä liikahtaa. Muistojen jouluihin, lapsuuden saunapoluille, tonttujen puurovadeille, lintujen kauralyhteille, valoihin, kultaköynnöksiin, kuusen tuoksuun, rauhaan, rakkauteen matkaavat ihmisten mielet.

Ja tyttö hymyilee. Hymyilee, kuin lepäisi kaikkien joulujen muistojen päällä. Kuin olisi unohtunut siihen. Ja sitten poimisi kasasta kuvia ja hyppäisi niihin sisään. Tuoksuttaisi niitä. Kulkisi niissä. Tunnustelisi niiden pintoja. Kuuntelisi. Hymyilisi.