Pellon tukka on ajettu kellanruskealle sängelle. Maan tuoksussa on syksyn sateita ja lähenevän talven purevuutta. Tuuli on voimainsa tunnossa. Se heittää hevosen neulasenkarheaa harjaa ja on viedä tytöltä myssyn. Tyttö nauraa ja pujottaa sormensa hevosen harjan lomiin. Ilo asuttaa askeleita. Ilo asuttaa askeleita, kun osaa iloita pienestä ja hämmästyä aina uudelleen. Et voi tietää miltä tuntuvat kuivuneet korret käsiesi pehmeää ihoa vasten, jos et mene lähelle; tunnustele. Ihmettele. Monesta ihmetyksestä syntyy värikäs muistojen lampi. Lampi, jonka äärelle haluaa palata aina ja aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.