lauantai 22. syyskuuta 2012

Ne laulavat


Pilvi on laskeutunut suutelemaan maata. Sen kosteat langat kieppuvat hennossa tuulessa kuin käsivarret, jotka ovat olleet liian pitkään yksin. Usvaisella kankaalla, hattaraisen täkin alla on tyttö. Valvoo suurin silmin, kun mielensä tekee matkaa muistojen poluille. Oksalla keinuvat mökit. Toinen ilolle, toinen surulle. Polkunsa varjopaikoista tyttö poimii käteensä surusiipisiä lintuja, lähettää tummaan mökkiin. Ja aurinkoniityiltä tyttö kerää käsivarrelleen kultasiipisiä lintuja, lähettää toiseen mökkiin. Ja kun linnut on poimittu, yksitellen jokaista silitelty; ne muuttavat mökkeihinsä. Laulavat. Murheetkin.

4 kommenttia:

  1. Ihanasti usvatäkin alla.

    Ihastuttava

    VastaaPoista
  2. Tillyn kokemuksiin voin itsekin samaistua. Jokaisessa tytössä ja naisessa varmaan asuu sisällä sellainen pikku Tilly, tavalla tai toisella. Minussa aika vahvastikin. Ihanaa luettavaa. Kirjaksi valmista ainesta olisi kyllä ihan semmoisenaan. T.Ritva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos ihanasta, kannustavasta palautteesta Ritva.

      Poista

Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.