Unissaan kävelevä vanhus

Olisi uni. Olisi unessa metsä. Huojuva, soiva. Puhuva. Olisi tyttö. Horjuvat hapuilevat askeleet sammaleisella lappeellaan lepäävällä puulla. Mutta ennen kaikkea tyttö. Katse arkana kuin kaiken risteyksessä, jossa nimettömät kyltit tekevät tarkoituksestaan pilaa. Ympärillä rungot kasvavat taivaisiin, tervehtivät pilvipaimenia. Usva kulkee maajalassa vaiteliaana kuin unissaan kävelevä vanhus, valkea pitsimekko laahuksena perässään. Ja yhä tyttö seisoo siinä. Katselee yön pehmeitä hiljalleen hiipuvia muotoja. Poluilla nuokkuvat kissankellot päät unesta raskaina. Nimettömien kylttien alla. Sinisinä. Ja sitten olisi vielä yksi polku. Se, joka tallataan itse. Se, johon pystytetään itse kyltti. Kirjoitetaan: "Minun elämä".