Toiset syntyvät maahan pudonneista tähdistä. He varttuvat pää pilvissä, unelmat siipinään. Heidän katseensa on jo pienestä ihmistaimesta asti syvä ja sininen yötaivas. Ja tuikkii. He poimivat iloja toisten kasvoilta kuin säteitä, iloitsevat kuin omistaan. Onnelliseen hetkeen he tarvitsevat suuria vähäisiä asioita. Aamuisen kasteen, joka ruohikkoa syleilee. Perhosen lennon. Sudenkorennon viehkon tanssin. Metsäretken, jolla juodaan maitoa, syödään voipaperiin kääritty ruisleipä. Veden puheen. Kuurapuun. Ystävällisen käden olkapäällä.
He uskovat loputtomasti hyvään. Että hyvä voittaa pahan. Armoon. Anteeksiantoon. Jos he kohtaavat pahuuden siemeniä, he surevat niin, että valo heissä haalenee kuin syksyksi muuttuva ilta. Suuresta pahuudesta he särkyvät. Särkyvät kuin lasienkeli kohdatessaan liian kovan maan. Pirstaleiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.