torstai 29. marraskuuta 2012

Ja meri laulaa hiekan uneen


Meri on tuudittanut rannan hiekan uneen. Hyväillyt kevein aalloin kuin pehmein sormin, joilla äiti pyyhkäisee unimielisen lapsensa otsalle valahtaneen hiusnyytin tätä havahduttamatta. Punonut unen lomaan menneen kesän muistoja. Rimppakinttuisten pellavapäiden naurua, nopeita malttamattomia askeleita. Kiljahduksia. Vesipärskeitä. Äkillisestä valosta, lämmöstä hullaantuneita hymykasvoisia ihmisiä rantapyyhkeidensä päällä. Hämyisiä vaaleita öitä, jolloin arasti haparoivat huulet ovat löytäneet rannan suojissa, ihmiskatseilta piilossa omiinsa yhtä ujosti vastaavat.

Nukuksissa olevaa ei tee mieli häiritä. Tyttö kävelee varoen veden ääreen. Ja meri laulaa. Laulaa hänellekin. Laulaa muistoista, jotka kulkevat kuin kesäiset poutapilvet. Etäällä, mutta läsnä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.