Syksy kertoo kun on aika mennä. Se nostaa muuttolinnut siivilleen harmaiden peltojen yllä. Pellon reunassa istuu tyttö, värisee. Haikea katse seuraa lintujen piirtoja taivaan ääressä. Ehkeivät linnut, muuttajat, sure. Sureva on se, joka jää odottamaan ja katsomaan jälkeen. Maa vaikeroi. Ja tyttö toivoisi, että voisi kasvattaa itsekin siivet. Liittyä kurkien muodostelmaan. Lähteä. Ja palata. Palata, kun on aika.
<3 Ihana blogi!
VastaaPoistaKiitos <3 Niin sinullakin. Olen aika ajoin käynyt sitä kurkistelemassa.
PoistaTämä on niin surumielisen hauras ja herkkä. Teki vaikutuksen.
VastaaPoistaKiitos kovasti Riitta kommentistasi. Se merkitsee paljon.
Poista