Tytön katse on tummavetinen kaivo. Kyynelvettä niin paljon, niin syvästi; ettei katse yllä pohjakiviin. Ja päivä. Miten se on, harmaudessaankin liian kirkas raskaalle mielelle. Jaloille, jotka ovat kadottaneet voimansa tarpomiseen ja uppoavat suon petollisiin silmäkkeisiin. On kuin kaikki väri maisemasta olisi kadonnut, pyyhitty pois nokisella siveltimellä. Aika astelee hitaasti, kun sen kulkua tarkastelee mielen kaltereiden takaa. Kalterit katoavat vasta hämärän hetkellä. Ilta on toivon synonyymi, merkki yhden päivän taittumisesta. Toivo.
Ja viimein, aina lohdullinen ilta peittelee päivän nukkumaan. Taustalla helisevät jo uniset liljat. Paina pääsi varvikkovuoteeseen. Kerro puuvanhukselle tuskasi määrä. Lepää sen keinuvalla oksalla. Anna kaarnan koskettaa kosteaa poskesi nukkaa. Kastele silmiesi vesillä arkki toisensa jälkeen. Kirjoita painavat sanat, kipu pois. Puhalla arkit kieppuvan tuulen matkaan. Uneksu. Ja uskalla avata katseesi uuteen aamuun. Se on odottanut sinua. Katso. Kauneus on ollut koko ajan tässä. Ja kun hymyilet, on kuin koivut kukkisivat ensimmäistä kevättä. Kukkisivat keskellä talvea. Hymyile.
"Ja päivä. Miten se on, harmaudessaankin liian kirkas raskaalle mielelle. Jaloille, jotka ovat kadottaneet voimansa tarpomiseen ja uppoavat suon petollisiin silmäkkeisiin. On kuin kaikki väri maisemasta olisi kadonnut, pyyhitty pois nokisella siveltimellä."
VastaaPoistaNiin kaunista ja puhuttelevaa... Itsellekin tuttu tunne tuo. Kiitos!
Kiitos kommentistasi Suvi. Tuntuu hienolta, jos on osannut puhutella.
Poista