tiistai 18. kesäkuuta 2013

Auringon huntu


On ihmeen vehreää. Ihmeellistä. Ja jotenkin kaikesta odotuksesta huolimatta kuitenkin äkisti. Tuntuu, että kaikkea pitää koskettaa ollakseen varma, että ihan todella elää kesää. Kallio tuntuu käteen, jalkaan lämpimältä ja rosoiselta. Pisteleekin hiukan. Vesi hyväilee sen kylkiä lempeästi tuuditellen. Aurinko on valtava kultainen pallo. Tyttö levittää harmaalle kivipinnalle viltin ja avaa suuren varjon.  Hän on vielä kalpea. Kuin pimeässä kaapissa kasvatettu tomaatin verso. Värähtelee lämmössä. Elää. Elää enemmän. Ja varjon pitsikuviot piirtävät kalliolle auringon hunnun.

2 kommenttia:

  1. Ihana Tylly niin kesäisisään kuin Juhanuskena yleensä. Pitsinen päivävarjo miten kaunis ja pienet varpaat näkyy siinä rosoisella kalliolla. lapsuus tulee mieleen. Upeasti kirjoitettu kuten aina.
    Tilly kuulee varmaan myös lintujen ihanat laulut puitten oksilla. Ihana kesä!

    VastaaPoista

Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.