On kesä. On kesä ja tytön kasvoilla käy valo. Valo vihreiden oksien lomasta. Se pukee tytön. Pukee hellästi kuin äiti talvesta selviytyneen hallanaran nuppusen ensimmäisenä kesäpäivänä, kun lumen muisto vielä kulkee kantapäillä. Maailma hymyilee. Ojenna kätesi, poimi nurmelta voikukan haituvapallo. Puhalla. Puhalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.