Vesi on kuin hidas keinu. Tai ehkä sittenkin kehto. Kehto, jota tuulen käsi liekuttaa. Lempeästi. Lempeästi siirtyy veden liike kuin unimailla pinnalla kelluvaan. Tyttö on märkää kiharatukkaa ja taivaalla ajelevia utupilviä. Keveä. Ei, ei keveä vaan painoton. Hän sulkee silmänsä kuullakseen pienten aaltojen kuiskinan. Kepeitä, kepeitä puhuvat useimmat. Toiset tulevat hyvin kaukaa. Ovat nähneet valaiden sinisten selkien särkevän veden kalvon auringon laskiessa. Ja vajoavan narskahdellen takaisin valtakuntaansa. Sellaisten aaltojen laulu on vedenalaisten sellojen syvää sinistä soittoa. Sellaisten aaltojen laulua ei unohda, se jää sydämeen meren kaipuuksi. Ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.