sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Nupun aika


Tyttö on kääntänyt kasvonsa aurinkoon. Seisahtunut. Paikoillaan lämmön tuntee parhaiten. Se hellii mieltä. Se hellii sydämen talven kylmällä pimeällä taipaleella erakoitumaan päässeitä huoneita. Huoneita, joita asuttaa vielä tomu ja ummehtuneiden tapettien lemu. Valon ikävä. Valon ikävä. Ja nyt valo on täällä, kulkee paljasta posken nukkaa, jättää sen mennessään punaisille nupuille. Odottamaan hetkeä, jolloin lämpö ei ole vain ohikiitäviä askeleita. Odottamaan hetkeä, jolloin se on kaikkialla. Herättää poskien nuput kukkaan. Ennen kukkimista on kuitenkin nupun aika. Nupun hetki. Usein me katsomme nuppua vain odottaen. Huomaamatta. Huomaamatta, miten se itsessään on jo kauneutta, ihmettä täynnä. Sellaisenaan.

2 kommenttia:

  1. Tämä on äärettömän herkkä ja suloinen, täynnä iloa ja valoa. Hetkiä ennen luonnon heräämistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista Riitta :)

      Poista

Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.