keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Viluinen aalto
On syksy. Taivaalla matelee yksinäinen pilvi. Venho kulkee viluisen aallon kantamana. Tyttö tietää, että matka on tehtävä. Olipa se kuinka kivulloinen tahansa. Kylmä vesi pärskyttää poskille puolukan punaisen sävyn. Silmien takana kirveltää, kun tyttö kääntää katseensa jälkeensä. Vedessä on väsynyt uoma eilisen elämän toiveita. Särkynyt rakkaus. Miten se painaa kapeita hartioita! Orpoontuva sydän ei tahtoisi lähteä. Sen seinämiin on hivuttautunut pelko; vieläkö sitä joskus asuttaa joku, joka saa sen niittyjen villit heinät heilimöimään?
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Vedessä on väsynyt uoma eilisen elämän toiveita."
VastaaPoistaKauniisti ja itseäkin koskettavasti sanottu...
Katja S., Järvenpää
Kiitos Katja. Mukavaa, että vierailit täällä.
Poista