perjantai 21. joulukuuta 2012

Revontulivedoksia


Tyttö odottaa joulua saapuvaksi. Kasvoilla leikittelee lumisten kiteiden tanssi, viehko valo. Hän on istunut mittaamattoman ajan hankisella istuimella katse ylös luotuna. Katsellut, kun taivaan tulet ovat tanssineet sinimustalla sametilla, luoneet vedoksen toisensa perään monivärisellä siveltimellä. Ollut täynnä ilomieltä. Odotusta. Ja joulu. Se tulee, kun sydän on valmis. Levollinen. Avara. Vastaanottavainen. Kun sen rakosiin hiipii hyppysellinen lapsekkuutta ja suuri annos rauhaa. Mielenrauhaa. Tunnetta, ettei ole kiire. Ei kiire yhtään mihinkään. Ojenna siis kätesi kuten tyttö.

2 kommenttia:

  1. Lumouksellisen kaunis tarina, johon pääsee hyvin sisään itsekin tuota kaikkea ihastuneena ihailtuaan.
    Rauhallisen harmooninen tunnelma vie mukanaan.
    Tunnelmallisen rauhallista Joulua kirjoittajalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Suloista joulua myös sinulle!

      Poista

Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.