tiistai 2. lokakuuta 2012

Tuulineito


Tuulineito on laassut lehdistä pihalle keltaisen keon. Ne kahahtavat syrjään tytön astellessa kohti, tekevät askelille tilaa. Uinumaan käyvä maa ottaa vastaan tytön painon tämän käydessä maate, kantaa kuin kissaemo poikastaan turvaan. Jokin yksittäinen lehti on jäänyt tytön alle, päästää kevyen parkaisun rikki mennessään. Tuulineito hymyilee ja huiskauttaa lehdet peitteeksi tytön päälle. Sitten se istahtaa lehdettömän tammen oksalle ja aloittaa tarinan sinisulkaisesta yölinnusta, joka laulaa joka yö taivaalle hopeaisten tähtien vyön. Kuun, jonka kasvoja asuttaa kaukainen valo.

4 kommenttia:

  1. Tämä on kuin kaunein unisatu. Niin levollinen hyvän mielen tuoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta ihanasta kommentistasi! Se merkitsee paljon ja sai minut iloiseksi. Mukavaa, että kävit täällä vierailulla <3

      Poista
  2. Syksyinen kuva ja vaahteran lehdet kahisevat Tuulineidon ympärillä pehmeästi ja lämpimästi.
    Ihania sivuja ja erinomaisesti tehty kirjoitusten myötä ne tempaa mukaan satujen lumoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta ja kannustavasta kommentista Orvokki.

      Poista

Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.