perjantai 19. lokakuuta 2012

Surujen suolaista vettä


Ranta on ihmisten askeleista, kesäisistä riemuhuudoista vaiennut. Se on pukeutunut koleaan tuuleen, joka tanssii tytön kanssa muutoin tyhjällä hiekalla. Sinipunaisten pukukoppien ovet ovat notkollaan. Saranat parkaisevat tuulen kosketuksesta. Tyttö ottaa villiä viimaa kädestä kiinni, tuntee olevansa kuin enemmän elossa voimaa puhkuvan, kahlitsemattoman ystävänsä seurassa. Meren äärellä. Aaltojen ikuisessa kohinassa. Meri on kaipausta, elämää. Surujen suolaista vettä.

2 kommenttia:

  1. Voi kun oli kaunis postaus jotenkin! Ja tuo sinun bannerin kuva on todella upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjan paljon. Ihana palaute <3

      Poista

Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.