perjantai 15. marraskuuta 2013

Pimeä nuolee talon nurkkia


Pimeä on kaikkialla. Se nuolee talon nurkkia etsien sisäänpääsyä, väylää. Jos ei muuta löydä, kulkeutuu rapasaappaissasi eteiseen ja tiivistyy katon rajaan tummaksi pilveksi. Pilveksi, jonka pisarat ovat raskaat ja valuvat. Ihoon asti ulottuu niiden kalsea märkä noro. Ne painavat hartiat lysyyn, ryhdin kumaraan. Viikoista puuttuvat päivät, on vain loputon pimeä, märkä yö. Katulamppujen valo puhkoo ulkona himmeitä keiloja asfalttiin. Kauas ei kanna niiden valo, vaan laihoina tähtinä toimivat tähdettömässä illassa. Pihapuun alla juoksee jänis, sillä on jo talvitakki. Suojaväri, vaan suojaton on parka sen kanssa tässä värittömässä maassa. Tulisipa lumi. Ja valo sen myötä maailmaan, mielen kellariin asti, ajattelee tyttö vuoteen lämpimässä.

2 kommenttia:

  1. Juuri niin syksy on sitä mitä Tilly kokee. Suuret vesipisarat rumuttaa ikkunaan ja on pimeää päivälläkin. Raskaat pilvet peittää auringonkin. Silloin on ihana kääriytyä lämpimään huopaan ja kuunnella sateen ropinaa ja ajatella, että valoa on tulossa. Ihana Tilly kuuhota siellä lämpimässä peitosa vaan ja nauti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Tillyllä taitaa olla ikävä lunta ja sen tuomaa valoa.

      Poista

Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.