Taivaalla leikittelevä tuuli, talven ankarakasvoisen puhurin tytär, yksittäistä pilveä edessään kuin kesäleikeistä unohtunutta saippuakuplaa puhaltelee. Talvimaisema on kangas, jonka luonteeltaan ailahtelevainen säiden valtias maalaa joka päivä uudestaan. Sillä kankaalla, sen nietosmättäällä istuksii tyttö. Istuksii kuin lapsi, joka ihmettelee lapaselleen leijuneiden hiutaleiden säännönmukaista täsmällisyyttä ja toivoo, etteivät ne ihmeelliset pienet harsoenkelit sulaisi, kuten ne lämpimässä tekevät. Vastasatanut pakkaslumi. Miten se on untuvaista! Se kinostelee maisemassa. Kaikkein lämpimimpiä linnun höyhenistä ovat kehoa lähimmät, pienet untuvat. Ja maalla. Sillä on paksu untuvatäkki yllä. Sen alla se uinuu ja näkee unta keväästä.
Ai miten satumaisen kaunista, pehmeää ja valkoista.
VastaaPoistaTilly istuu niin onnelisen näköisenä.
Tilly osaa iloita talven kauneudesta. Kiitos :)
Poista